Daisyn joulutervehdys!

Hei kaikki kaverit,

Aika on vierähtänyt, ja olen jo iso tyttö. Elelen onnellisena ja rakastettuna - ja, no, vähän pallutettunakin - täällä Jokioisilla. Herään iloisena ja tarmokkaana aina jokaiseen uuteen päivään. Aamutouhukkuuteni takia perhe on ollut välillä myöhästyä töistä ja koulusta, kun mätkähdän vielä ulko-oven eteen silitettäväksi. Minua ei voi kuulemma vastustaa!


Syön hyvin, mutta en nyt ihan kaikkia kissanruokamerkkejä kuitenkaan. Vettä juon vain yöpöydällä olevasta omasta lasistani, se maistuu paremmalta siitä kuin ruokapaikkani muovikupista.


Tässä ohessa kasvattajilleni kuvia, joita nyt selittelen. Loikoilen yksin ollessani saunan lauteilla oman pyyhkeeni päällä, mutta kun perhe on kotona, en malta olla häärimättä muiden mukana. Jos näen vapaan sylin, kipitän sinne nopeasti, mutta myös hartioilla on kiva lepäillä. Leikin vieläkin ahkerasti: kuljetan leluja hampaissani ympäri kotia. Tänään löysin juuri kiinnostavan pehmojoulupukin.


Akvaariokalojen syöttämisessä tahdon olla aina mukana, ja onhan niitä kaloja mukava katsella muutenkin. Kerran, kun kala-allas avattiin, syöksyin heti sinne ja häntäni sekä takajalkani kastuivat! Unohdin pienen onnettomuuden kuitenkin heti, eikä akvaarioharrastukseni loppunutkaan siihen.


Erityisen hyvin viihdyn ikkunanlaudalla kukkia tutkimassa. Samalla voi seurata kätevästi, mitä ulkona tapahtuu. Vaikka kukkien joukkoon pantiin nyt joitakin kynttelikköjä, mahdun vieläkin hyvin muutamaan rakoon. Kaikkein hauskinta on kuitenkin maata lämpimän läppärin päällä. Olen kirjoittanutkin sillä jo vaikka mitä. Lähetän välillä äidin oppilaille terkkuja, osaanhan niin taitavasti korjata äidin kanssa kokeitakin.


Arkipäivän kohokohta on se, kun perheeni tulee kotiin: kieriskelen lattialla, kehrään, pusken, juttelen ja juttelen. Se on tärkeä hetki meille kaikille!