Daisy muutti Niinan luokse Jokioisiin

Niinan balineesi siirtyi taivaallisille metsästysmaille. Perhe huomasi, että elämä ilman kissaa ei ole elämää. Niinpä sunnuntaina Daisy matkasi Jokioisiin. Tälläisen viestin sain tänään keskiviikkona:

Terveiset Daisylta ja onnelliselta perheeltä! Maanantaipäivä nojatuolin alla on jo ohi ja kaikkiin kodin ihmeeellisyyksiin on tutustuttu. Daisy on tosiaan sylikissa, ja vauvallemme neljä syliä on aina avoinna. Tyttö on syönyt hyvin ja hiekkalaatikkoa on myös kopsutettu.

Vikkelä ja uteliashan Daisy on, äskenkin nostin sen tietokonenäppäimistöltä syliini - josta se taas pian pongahti perheen iskän syliin. Luulinkin, että olen perheen pesunkestävä kissaihminen, mutta isännän sylissähän se kehräilee. Olemme kaikki rakastuneet Daisyyn, ja se onkin perheen keskipiste, niinhän vauvat aina ovat. Se istuu sylissä, kääntää ja vääntää ja puskee. Se on ruvennut myös kovasti juttelemaan!

Daisy on hyväksynyt jo lapset, jotka leikkivät sen kanssa posket punaisina vanhanaikaisella narupaperilelulla. Huomenna käyn ostamassa eläinkaupasta niitä hiirileluja. Vaikka eihän se meille pelkkä kissa ole, se on paljon enemmän! Daisy on oma persoonansa ja tosiaan lämminsydäminen. Ja kaikki on vasta alussa! Valaiseehan se rakkaan lemmikin menettämisen ikävää, mutta arvostamme sitä kuitenkin juuri omana itsenään.

Yksi hauska juttu kyllä naurattaa: Vessassamme on balineeesin näköinen wc-harja, ja kun tyttö näki sen , se pysähtyi, sähähti ja rupesi murisemaan uhkaavasti. Sen jälkeen se ei enää äidin meikkaamiseen osallistunut, vaikka piilotin pömpeleen.

Yöt Daisy on nukkunut sängyssämme, ei kuitenkaan vieressä, vaan vatsan päällä... vaikea nukkua selällään...