Olikohan se keskiviikko 25.3?

Ihmetteletkö mikä? No se. Eli päivä kun Leo astui Mesiksen. Leo ja Mesis viihtyvät kuulemma hyvin yhdessä vaikka kuumin himo toiseen jo hieman laantunut. Kotona sen sijaan odotetaan kovasti.

Mesis palaa reissultaan lauantaina. Saas nähdä miten tyttö on muuttunut : )

Jos kemiat kissojen välillä ovat toimineet täydellisesti ja onni on matkassa, on meillä kissan pentuja noin kolmas päivä kesäkuuta.

Mesis tapaa sulhonsa Leon

Mesis pulahti Sammatissa tuvan lattialla mökissä, jonne vei pieni silta yli jäätyneen puron. Mökissä asusteli lauma kissoja ja kaksi vinttikoiraa, kauan ennen Mesiksen ja sen sisarusten syntymää. Oli tammikuun yhdestoista, 2008. Isältään Hämynhäivän Öiseltä Aarteelta se peri piilevän pitkän karvansa ja rauhallisten päivien luonteensa, äidiltään Jaguars Canberralta suklaisen naamionsa ja arvatenkin tulisten pyrähdystensä takana olevat kromosomit.



Me tunnistimme Mesiksen virtuaaliavaruuden avulla ja seikkailujen jälkeen jopa löysimme tuon tuvan. Ja ihastuimme pikkuneitiin. Odottaessamme neidin varttumista hankimme seuraksi Barbien, Serra de Airesin paimenkoiran. Vihdoin yhdessä kotona Barbie ja Mesis ystävystyivät ensi hetkestä. Mesiksestä on kivaa hypätä Barbien kimppuun takaapäin, tai läppäistä sitä korville ja juosta hurjaa vauhtia karkuun. Barbiesta taasen on mukavaa roikottaa kissaa hampaissaan tai nuolla sen kaulaa.




Barbie ja Mesis varttuivat kevään ja saaressa kesällä olivat kuin paita ja peppu. Yhdessä ne oppivat tuntemaan veden vallan, vihreän ruohon herkullisuuden ja kesäyön kasteen. Parasta kesässä kummastakin oli kuitenkin saada lämmintä hiillostettua kalaa. Kumpikin nautti aamulla kalastetusta kalasta veden valuessa kielelle. Raa'an kalan ne yhteisellä sopimuksella olivat päättäneet kiertää kaukaa.




Barbie sai ensimmäiset juoksunsa jo hyvin nuorena kesäkuussa ja joulukuussa uudestaan. Silti se ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt harrastamaan urheilua poikakoirien kanssa, sen vuoro lappalaisen kasvattajan kokemuksella tullee joskus kesällä 2010. Mesis sen sijaan kypsyi aikuiseksi vääjäämättömästi ja vauhdilla. Kesällä oli kevyet juoksut, mutta marraskuussa, joulukuussa ja tammikuussa kiima oli sitä luokkaa, että me emme saanet nukkua. Ei sillä ollut väliä, vaan sillä oli, kun näimme miten kissa kärsi kiimakrampeistaan.



Niinpä kipin kapin anoin kasvattajanimen F3 (virallisesti FIN*FTres), kävin pikaisesti kasvattajakurssin Porissa ja liityin InCat kissaliittoon. Uusi mielenkiintoinen elämän ulottuvuus aukeni. Millainenko tulee olemaan elämä tästä eteenpäin?



Mistäpä Mesikselle sulhanen? Muistat varmaan television mainostulvasta: "Because You are worth it!". Se hokema mielessäni pyörin netissä päiviä, ja taas uudestaan päiviä. Pitäähän Mesiksen saada parasta! Kysyin neuvoa kokeneilta kasvattajilta ja etenkin lammen rannalta puron toiselta puolelta siitä kaukaisesta tuvasta, Heidiltä Hämynhäivän kissalasta. Syvän harkinnan jälkeen päädyin Leo'on Karjaalta. Sitten ehdinkin jo muutaman päivän miettiä, oliko vauhtimme ollut turhaa, mutta kevätpäivän tasaus vei hienoiset epäilyni pois.




Leon oikea nimi on muuten Skazki Isidor, suklaaviiruinen kanelinen itämäinen pitkäkarva. Tai ainakin niin sen ymmärrän, "Chocolate ticked taby". Hieno herra, joka nauttii miehuudestaan onnellisena viimeistä kevättään. Leena Tistanin kissala varmaan tulee tutuksi Mesiksen ja Leon kuherrusviikon aikana, jonka ne viettävät Karjaalla muiden kissojen ja kanilauman seurassa.




Mesis pääsee tapaamaan sulhoansa Leoa vauhdilla kevätpäivän tasauksen jälkeen Karjaalla. Leena sattui olemaan lauantaiaamuna nauttimassa Kirkkonummen rakentuvista palveluista lastensa kanssa ja koukkasi Mesiksen mukaansa. Totesi mennessään Mesis sylissään, että juoksuthan ne tällä tytöllä ovat alkaneet. Valoa täynnä olleen päivän ja voimakkaan kultaisen auringonlaskun jälkeen hiljaisena lauantai-iltana istun nojatuolissa. Aloitan tämän blogin aatoksiini vaipuneena. Mitenköhän kahden toisistaan tietämättömän kissaeläimen järjestetyt sokkotreffit onnistuvat?